Viime viikolla sain hakea maagisen paketin Suomalaisesta kirjakaupasta. Tiedän olevani auttamattomasti jälkijunassa, kun hankin nämä vasta nyt, mutta on tähän mattimyöhäisyyteen syykin. Kun ostan kirjasarjan, haluan kokonaisuuden myös näyttävän kirjasarjalta. Nyt saatoin ostaa kerralla ns. adult edition pokkarit ilman sateenkaaren kaikissa väreissä loistavia eriparisia kansia. Valitsin pehmeäkantiset pokkarit, koska tykkään, kun lukemisen jäljet alkavat ajan myötä näkyä ja paljastaa mitkä kirjoista ovat suosikkejani.
Niin, ostin siis koko Harry Potter -sarjan, vaikka teini-ikä onkin jo ohitettu :) Nämä ovat alkuperäiskielellä ja perustelen kiinnostustani osittain akateemisesta näkökulmasta. Nämä, jos mitkä ovat populaarikulttuuria. Olen tähän mennessä tutustunut Harry Potteriin vain elokuvien kautta, joten lukukokemuksesta tullee mielenkiintoinen.
Scifi ei genrenä ole suursuosikkejani, ellei lasketa laantumatonta ihastustani Terry Pratchettin kirjoihin. Kyseisen herran koko tuotanto paria viimeisintä teosta lukuunottamatta löytyy kirjastostani ja ne kirjat onkin kahlattu läpi monen monta kertaa.
Pratchettistä voisi tehdä kokonaan oman postauksensa, mutta tyydyn nyt toteamaan, että etenkin englanniksi luettuina näistä kirjoista löytää jokaisella lukukerralla jotain uutta. Enkä tarkoita nyt sitä, että kielitaito kehittyisi vaan kirjailija on mestari sekoittamaan mytologiaa, huumoria, historiaa jne. Mitä enemmän elämänkokemusta ja historiantuntemusta itselle kertyy, sitä enemmän saa irti Pratchettin kirjoista. Jokaisella lukukerralla oivaltaa lisää. Pratchett myös rakastaa sanaleikkejä, jotka eivät oikein toimi käännöksissä vaan ovat parhaimmillaan alkuperäiskielellä. Vai mitä sanotte muutaman kirjan etusivuilta löytyvästä varoituksesta: "May contain nuts" :)
Pratchettin kirjat kertovat fantasiamaailmasta ja sen asukkaiden elämästä, mutta peilaavat älykkäästi ja tarkkasilmäisesti meidän maailmaamme kyseenalaistaen rutiinejamme ja käytäntöjämme. Kirjat sopivat sekä lapsille että aikuisille; lapsille niissä on hauska fantasiatarina, kun taas aikuiset voivat oivaltaa merkityksiä tarinan takana. Vähän sama juttu siis kuin vaikkapa Grimmin saduissa.
